Nyt kun huhtikuun Camp NaNoWriMosta on jäljellä vajaa kolmasosa, tuntuu aiheelliselta vähän kerrata kuukauden kulkua. Niin kuin arvata saattaa, kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, mutta edistystä on tapahtunut.
Huhtikuuhun on mahtunut monenlaisia vaiheita. Ensimmäisellä viikolla kirjoittaminen ei sujunut ollenkaan. Olin kadottanut säännöllisen rytmin, mikä vaikeutti tekstin maailmaan uppoutumista. Samaan aikaan havaitsin puutteita juonisuunnitelmassani. Virheiden korjaaminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu, mutta se vei paljon aikaa ja huomiota. Viikon kulku oli kaikin puolin räpiköintiä ryteikössä, joka täytyi siivota askelten tieltä.
Toisen viikon aikana sain juonisuunnitelman kuntoon ja tekstiä alkoi syntyä pienissä pätkissä. Upea viikonloppu Jyväskylässä kantoi pitkälle. Ryhdyin aktiivisesti tutustumaan uusiin kirjoittajakavereihini, teksteihin joita he työstävät ja mitä he niistä ajattelevat. Innostuin kirjoittamisesta jälleen vahvemmin.
Yhtäkkiä sekä tietokoneellani että puhelimessani oli uusi sovellus chattailua varten, liityin jäseneksi porukkamme omalle foorumille ja löysin itseni kääntämästä tekstinäytteitä englanniksi. Tämä on todella merkittävä muutos kirjoittamisen olosuhteissa: on aivan ihmeellistä tajuta, että elämääni on äkisti ilmaantunut joukko kirjoittavia ihmisiä. Että kuulun yhtäkkiä ryhmään, jonka jäsenet ovat kiinnostuneet juuri siitä persoonani osasta, jota olen tavalla tai toisella joutunut piilottelemaan ja hillitsemään lähes koko ikäni. "Kiitollinen" ei oikein riitä kuvailemaan tunteitani.
Kolmas viikko on ollut todellinen luomisen viikko. Olen kirjoittanut muunmuassa kaksi kohtausta, jotka kuuluvat koko matkani parhaimpiin. Olen myös saanut vihdoin selville, mitä kirjan puolivälissä tapahtuu. Tähän johti edeltävänä päivänä käyty keskustelu, jonka antia edelleen käsittelen. Mökkiläisistäni on tullut osa jokaista päivää. Vaihdamme satoja viestejä joka päivä, kaikkian vuorokaudenaikoina. Ajatuksia, tunteita, iloja, suruja, onnistumisia, vaikeuksia. Tekstipätkiä ja palautetta.
Eilisen päivän vietin kokonaa koneen ääressä. Työstin tekstiä, kirjasin ideoita, kuuntelin musiikkia. Tällaista täydellistä sukeltamista luovaan työhön en ole saanut kokea vuosiin. Euforinen kirjoittamisen tila jatkuu yhä.
Jos konkreettisista tavoitteista puhutaan, niin ne ovat muuttuneet kokonaan. Pudotin sanamäärätavoitteen ensin 15 000, sitten päätin että jos pääsen yli kymmenen tuhannen, se on loistava askel eteenpäin. Kokonaisuudessaan olen kirjoittanut nyt yli 35 000 sanaa. Juonen kehittelyssä ja ideoinnissa minulla oli ajallinen tavoite (60h), jonka uskon sittenkin saavuttavani. Tällä vauhdilla kirjan toisen neljänneksen tapahtumat ovat selvillä ja kohtauksiksi jaettuina kuukauden loppuun mennessä.
Tällaista kuuluu leirille. Reilun viikon päästä teen vielä koonnin koko kuukaudesta.
Olen onnellinen.
