Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste jännitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jännitys. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. lokakuuta 2016

Mitä seuraavaksi?

Uuden blogin aloittaminen on aina haaste. Vaikka olen tehnyt tämän jo monta kertaa aikaisemmin, kohtaan tässä vaiheessa joka kerta saman kysymyksen: ensimmäinen postaus on julkaistu, mitä nyt pitäisi tehdä? Kirjoittaisinko jotain itsestäni ja tästä hetkestä, keskittyisinkö tulevaisuuteen vai tekisinkö jotain ihan muuta?

Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen päätin kirjoittaa tarkemmin tulevista Australian kuvioista, yleisestä fiiliksestä ja kertoa mitä blogissa on luvassa lähitulevaisuudessa.








Minne siis olen menossa?

Ensimmäinen määränpää Australiassa on rannikkokaupunki Bunbury, jossa minua odottaa viisihenkinen host-perhe ja au pairin elämä. Bunbury sijaitsee Länsi-Australian osavaltiossa 175 kilometriä Perthistä, osavaltion pääkaupungista etelään. Kirjoitan Bunburysta laajemmin myöhemmin, mutta mainittakoon nyt ainakin se, että kaupunki on kuuluisia muunmuassa delfiineistä.

Mikä on au pair?

Suurin osa suomalaisista varmaan tietää tämän, mutta kerrataan homman idea lyhyesti:

Au pair on nuori ihminen, joka asuu ulkomailla isäntäperheen kanssa, huolehtii perheen lapsista ja auttaa jokapäiväisissä kotitöissä. Työnkuva ja työaika vaihtelee, sillä jokainen perhe on erilainen ja kaikilla perheillä on erilaiset tarpeet, mutta pääpiirteittäin au pairin työ pyörii lasten ympärillä. Isäntäperhe tarjoaa au pairille vähintään majoituksen, ruuan ja pienen palkan, mutta pakettiin kuuluu mahdollisesti myös ilmainen nettiyhteys, puhelin/liittymä, kulkuväline (yleensä pyörä ja/tai auto) tai jotain muuta hyödyllistä.






Miltä nyt tuntuu?


Aika moni on jo kysynyt sitä. Mikä fiilis, jännittääkö, pelottaako, oletko innoissasi? Vastaus on joka kerta vähän erilainen ja jotenkin sekava, koska en tiedä miten kaiken pääni sisällä tapahtuvan mahduttaisi muutamaan lauseeseen. Nyt yritän kuitenkin avata sieluani vähän tarkemmin.

Voimakkain tunne on onnellisuus. Sellainen onnellisuus, joka täyttää mielen jokaisen sopukan ja hakkaa kehossa, joka päivä kovempaa. Olen onnellinen siitä, että yksi suurimmista unelmistani toteutuu vuosien odotuksen jälkeen. Olen onnellinen hostperheestäni ja siitä, että saan ihan kohta tavata kolme pientä poikaa. joista tulee uuden elämäni keskus. Olen onnellinen niin monesta asiasta, etten pysty niitä listaamaan.

Olen myös todella innoissani, tietenkin. Pääsen tutustumaan uuteen maahan, kulttuuriin ja elämäntyyliin, mikä on jännittävää ja valtavan inspiroivaa. Pääsen kokemaan ja kokeilemaan uusia asioita, tapaamaan uusia ihmisiä. Saan mahdollisuuden nähdä luontoa, jonka kaltaista en ole tuntenut koskaan aikaisemmin. Edessäni on suuri tuntematon, johon saan mahdollisuuden sukeltaa kokonaisvaltaisesti. Koko elämäni muuttuu, ja se tuntuu todella hyvältä.




Ei tämä kuitenkaan ihan helppoa ole. Suomeen jää paljon rakkaita ihmisiä, esimerkiksi äiti ja isäpuoli <3 Suomeen jää veli, hänen ihana tyttöystävänsä, eno, kummitäti, joukko muita sukulaisia ja paljon mahtavia, ihania ystäviä.

Hyvästien jättö ja näiden ihmisen välittömästä läheisyydestä luopuminen on ehdottomasti vaikein osuus tässä kaikessa. Olemme jakaneet niin paljon, sekä iloa että kyyneleitä. Tiedän, että tulen kaipaamaan heitä kaikkia monta kertaa, välillä varmasti niin kovasti että sattuu. Mutta tiedän myös, että he kaikki kulkevat mukanani kaikkialle, koska he asuvat sydämessäni. Tiedän, että he odottavat minua täällä sitten kun palaan.





Sanotaan, että jostain on luovuttava saadakseen jotain uutta ja että kaikkea ei voi saada tai pitää yhtäaikaa.

Minusta tuntuu, että vasta nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa. Nyt vasta alan käsittää, kuinka paljon erilaisia tunteita menneestä irrottaminen ja uuden vastaanottaminen voi herättää.





Miksi perustin matkablogin?

Matkablogi on sekin yksi uusi, tuntematon alue, jolle olen halunnut astua jo kauan. Haluan haastaa itseäni kirjoittajana ja kokea, millaista on kirjoittaa täysin uusista aiheista. Haluan tallentaa muistoni ja kokemukseni jonnekin ja jakaa australialaisen elämäni perheen, ystävien ja kaikkien muiden kiinnostuneiden kanssa. Toivon, että blogistani on apua myös muille, jotka suunnittelevat au pairiksi ryhtymistä tai Australiaan matkustamista.

Lähitulevaisuudessa on luvassa ainakin...


  • muutama postaus edelliseltä ulkomaanmatkaltani Kanariansaarille
  • jotain Australian vuoteen liittyvistä matkajärjestelyistä
  • laajempi teksti blogin tarkoituksesta ja tulevasta sisällöstä
  • tunnelmat lähtöpäivänä
  • jotain muuta? 

Tässä kaikki tällä kertaa, nähdään taas parin päivän päästä! Jos mielessäsi on kysymyksiä, toiveita tai mitä tahansa muuta asiaa, jätä minulle kommentti :)