NaNoWriMo 2017/Päivät #4 - #7: Sinne, tänne ja takaisin

Lauantai 4.11.2017 - tiistai 7.11.2017

Jos NaNoWriMon ensimmäinen viikko pitäisi tiivistää yhteen sanaan, sana olisi epätasainen. Kirjoitin päättäväisesti joka päivä ja etenin henkilöiden ja juonen kanssa koko ajan, mutta muuten työskentelyssäni ei ollut juurikaan järjestystä. Hypin kohtauksesta ja luvusta toiseen saamatta mistään kunnolla kiinni, vaikka sanoja kertyikin ihan mukavasti. Ainoa selkeä poikkeus linjasta tapahtui maanantaina, kun kirjoitin loppuun luvun, jonka kanssa olin taistellut jo kuukausia. Tämä on ehdottomasti viikon paras saavutus.

Katsotaan sitten hommaa vähän tarkemmin. Jaoin vuorokauden ensin viiteen jaksoon sen perusteella, miten kirjoittamiseen käytetyt tunnit luonnollisesti jakautuivat. Perään tein listan päivittäisistä sanamääristä.

00:01 - 03:00 -> 375 sanaa

10:00 - 12:00 -> 90 sanaa

12:00 -16:00 -> 115 sanaa

16:00 - 20:00 -> 425 sanaa

20:00 - 00:00 -> 1355 sanaa

Sanoja lauantaina: 600

Sanoja sunnuntaina: 560 

Sanoja maanantaina : 400

Sanoja tiistaina: 800

Yhteensä -> 2360 sanaa

Kellonajoista näkee, pystyn lähes kaikkina vuorokaudenaikoina, mutta sanat virtaavat parhaiten myöhään illalla. Tämä johtuu osittain persoonallisuudesta, sillä olen aina ollut iltavirkku. Varsinkin kirjoittaminen on alusta lähtien sujunut parhaiten iltaisin ja öisin. Tällä hetkellä asiaan vaikuttaa myös se tosiasia, että NaNoWriMon nettisivulla sanamäärä täytyy päivittää ennen vuorokauden vaihtumista, jotta se kirjataan halutulle päivälle; olen hakannut näppäimistöä lähes viime minuuteille saakka. Tavoitteeni on kuitenkin siirtää rytmiä kohti aamupäivää ainakin muutamalla tunnilla, jotta säästyisin tulevaisuudessa iltaisin iskevältä paniikilta.

Päivittäinen sanamäärä sen sijaan on kohonnut huomattavasti edellisten 7 kuukauden tasosta, mistä olen todella ilahtunut. Toivon sanamäärän vielä tasoittuvan marraskuun aikana niin, että erot liikkuvat satojen sanojen sijaan kymmenissä.

Lähes kaikki kohtaukset, joita työstin näiden neljän päivän aikana, olivat sävyltään vakavia. Joukosta löytyy henkilökuvausta, uusia vihjeitä, menneisyyden kauhuja... Kaiken kaikkiaan melko haastavaa materiaalia, jota saan editointivaiheessa viilata vielä urakalla. Kirjoitin myös paljon dialogeja, joista jokaisella on erilainen tehtävä. 

Inspiraatio -musiikkia:


Painoton - Pete Parkkonen

Tämän kappaleen löysin ihan vahingossa. Kuuntelin Parkkosen muita biisejä, joista on tullut minulle aika tärkeitä tunnelman luojia, kun yhtäkkiä kiinnitin huomiota Painoton-kappaleen sanoitukseen. Samassa hetkessä löysin itseni toisesta maailmasta: sanat kolahtivat kovaa ja käynnistivät kahteen uusimpaan henkilöön liittyvän prosessin ennen kaikkea emotionaalisella tasolla. Kun sanat vielä yhdistää kappaleen tummaan melodiaan, tulos on todella vaikuttava. Olen kuunnellut tätä kappaletta kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja sen jälkeen, kun löysin sen, enkä ole vielä kyllästynyt siihen. 

Sea Song (you waded out) - Apocalyptica

Apocalypticaa en ole oikeastaan koskaan kuunnellut kunnolla, ajatuksella. Mutta kun yhtye piipahti Vain elämää -ohjelmassa, tuli mieleen tutkia sen tuotantoa tarkemmin. Shadowmaker -albumi on siitä lähtien soinut kammiossani säännöllisesti. Erityisesti tämä kappale herättää minussa tarpeen kirjoittaa. En tosin tiedä vielä, mihin sivujuoneen se tarkemmin liittyy.


Lopuksi vielä linkit edellisiin päiväkirjapostauksiin:


NaNoWriMo 2017/Päivä #1: Vihdoinkin!

NaNoWriMo 2017/Päivät #2 ja #3: "Herran huomaan, oi hevoskotkat!"


Seuraavassa postauksessa pohdin tarkemmin kirjoittamiseen liittyviä vaikeuksia. Yksi ystäväni kysyi hiljattain, mikä on kirjoittamisessa vaikeinta, ja kun kohtasin erään varsin yleisen ongelman, päätin puhua siitä enemmänkin. Mutta nyt palaan romaanin pariin! <3

NaNoWriMo 2017/ Päivät #2 ja #3: "Herran huomaan, oi hevoskotkat!"

Torstai 2.11.2017

Ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta alunperin aivan eri tavalla. Jossain vaiheessa päivää huomasin, että homma ei oikein toimi: tekstistä oli tulossa liian hajanainen eikä sen sisältö ollut sellaista kuin oikeasti halusin. Jätin blogin syrjään ja pohdin jonkin aikaa, mitä voisin tehdä asian korjaamiseksi.

Päätin jakaa postauksen aiheen mukaan niin, että käsittelen ensin kirjoittamista ja sen jälkeen muita päivän kulkuun liittyviä aiheita, esimerkiksi inspiraation ja ideoiden lähteitä tai jotain kirjoittamiseen liittyvää kysymystä. Katsotaan, miten tämä lähtee sujumaan.

"Mennäänkö hitaasti vai vielä hitaammin?"

Päivän ongelma: sanat eivät lähteneet virtaamaan millään. Osasin kyllä odottaa hidasta tahtia, koska en onnistunut edellisenä iltana päättämään, mihin kohtauksiin keskityn. Haahuilin aamupäivän edestakaisin eri vaihtoehtojen välillä ja kun lopulta sain jotain päätettyä, sanat juuttuivat jonnekin aivojeni ja näppäimistön väliin. Päivän saldoksi muodostui loppujen lopuksi tällainen:

12:30 - 13:00 -> 50 sanaa

14:30 - 16:00 -> 200 sanaa

18:00 - 19:00 -> 100 sanaa

22:30 - 23:00 - > 50 sanaa

Työstin päivän aikana lukuja 2, 4, 7 ja 8 satunnaisessa järjestyksessä. Aloitettuja kohtauksia kertyi varmasti ainakin kaksinkertainen määrä, mutta en päässyt yhdenkään kanssa alkua pidemmälle. Kohtaukset ovat kyllä mielenkiintoista jokainen: tärkeitä dialogeja, jännitteitä henkilöiden välillä, uusia vihjeitä... En vain pystynyt keskittymään mihinkään, minkä takia en saanut parempia tuloksia. 400 sanaa on kuitenkin parempi kuin ei yhtään.

Inspiraatiosta

Inspiraation lähteitä on lukemattomia, mutta keskityn aluksi "kolmeen suurimpaan" eli kirjallisuuteen, elokuviin/tv-sarjoihin ja musiikkiin. Torstain aikana pohdin erityisesti lukemisen 

Lukeminen on todella tärkeä osa kirjoittamisprosessia. Lukeminen esimerkiksi...

• auttaa pitämään luovan ajattelun käynnissä paremmin kuin mikään muu inspiraation lähde
• auttaa selvittämään, mitä kirjallisuudessa on tehty, miten se on tehty ja mitä voisi vielä tehdä eri tavalla/paremmin
• antaa ideoita siitä, minkälaisia kirjoja haluan kirjoittaa ja miksi
• ohjaa tarkastelemaan omaa käsikirjoitusta lukijan näkökulmasta 
• saa innostumaan
• hävittää murheet ja huolet
• herättää ajatuksia ja tunteita, joita ei muuten tulisi välttämättä käsitelleeksi

Tässä on vain murto-osa siitä, millä tavalla lukeminen edistää kirjoittamista. Jokaisesta kohdasta voisi helposti kirjoittaa erillisen postauksen (ja joistakin varmasti kirjoitankin), enkä voi todellakaan korostaa kirjallisuuden merkitystä liikaa. Tänään jaan joitakin ajatuksia romaaneista, joita luen tällä hetkellä.

Luettavana ovat:

1) Prodigy - Marie Lu

Tämä on young adult dystopiaa ja trilogian toinen osa, joten en puhu siitä kovin yksityiskohtaisesti. Luin ensimmäisen osan (Legend) aikaisemmin tänä vuonna ja pidin siitä valtavasti! Jos kaipaat jännittävää luettavaa, älykkäitä ja mielenkiintoisia henkilöitä, toimintaa ja poliittisia kysymyksiä, suosittelen tarttumaan tähän trilogiaan. Kunhan saan arvion kirjoitettua, otan trilogian uudelleen puheeksi. 

2) City of Heavenly Fire - Cassandra Clare

YA-fantasiaa, sarjan päätösosa. Spoilerivaaran takia jätän kommentoinnin tähän: kirjan alku on mahtava! <3 Kuvaukset ovat ehdottomasti Claren vahvuus, vaikka ne toisinaan venyvät aika pitkiksi. Jos kirjailijan tuotanto on vielä tuntematon, ota kohteeksesi City of Bones.

3) Harry Potter ja Feeniksin kilta - J.K.Rowling

Tätä ei tarvitse esitellä, kaikkihan te Potterit tiedätte! ;) Olen lukenut sarjaa uudelleen heinäkuusta lähtien ja tarkastellut erityisesti sitä, minkälainen rakenne tarinassa on sekä yksittäisten kirjojen että koko sarjan tasolla. Toinen piirre, johon olen kiinnittänyt ihailevaa huomiota, on ennakointi. Rowling on uskomattoman taitava viittaamaan tuleviin tapahtumiin ennalta ja sitomaan antamansa vihjeet toisiinsa. Kirjoitan tästä edemmän arvioiden yhteydessä, mutta tässä pari esimerkkiä: 

1. Sarja on pullollaan hienovaraisia mainintoja yksityiskohdista, joilla on merkittävä tehtävä lopputuloksen kannalta. Esimerkiksi Voldemortin päiväkirja mainitaan aivan ohimennen jo ennen kuin saamme tietää, että se on Voldemortin päiväkirja (Salaisuuksien kammio). Kyseisen esineen syvin ydin puolestaan selviää Puoliverisessä prinssissä, mikä on erinomainen osoitus kirjailijan lahjakkuudesta: mitä pidemmälle sarjassa mennään sitä tiukemmin hän sitoo ensinäkemältä pieneltä tuntuvia tapahtumia laajoihin juonikaariin - ja tekee sen ilmiömäisen hyvin. 

2. Paikat, jotka esitellään ensimmäisen kerran huolettomassa, jopa humoristisessa yhteydessä ja joilla on myöhemmin huomattavasti suurempi rooli juonenkuljetuksessa. Rowling tekee tämän toistuvasti pitkin sarjaa useiden eri sijaintien kanssa. Irveta, Iskunkiertokuja, tarvehuone, Kielletty metsä... Lista jatkuu ja jatkuu. 

Voisin puhua loputtomasti siitä, mitä kaikkea kirjoittajat voivat oppia Rowlingilta, mutta jatkan aiheesta toisen kerran. Laitan tulevissa päiväkirjapostauksissa linkit arvioihin, kunhan saan ne ensin kirjoitettua.

Päivän biisi

Tälle päivälle oli todella vaikeaa valita omaa kappaletta, joten jaan sen sijaan yhden tarinan teemabiiseistä. Olen kuunnellut kyseistä kappaletta paljon sen ilmestymisestä lähtien, mutta se sai hiljattain lisämerkitystä. Pyörittelin mielessäni kahta uutta henkilöä, joiden kehittely on vasta alussa. Sitten tuli tämän kappaleen vuoro, ja kun nämä kaksi elementtiä yhdistyivät, mieleeni alkoi virrata uusia ideoita ja uudet henkilöt alkoivat saada huomattavasti selkeämmän muodon. 

Perjantai 3.11.2017

Tästä päivästä ei jäänyt paljon kerrottavaa. Sitkeä päänsärky vaivasi koko päivän ja teki työskentelystä todella takkuilevaa. Kirjoitin satunnaisia pätkiä keskenkeräisiin kohtauksiin seuraavasti:

12:00 - 13:00 -> 100 sanaa

16:30 - 17:00 -> 150 sanaa

17:15 - 17:30 -> 60 sanaa

Ei hyvä. Pystyn paljon parempaankin. Olkoon tämä perjantai koko marraskuun huonoin päivä kirjoittamisen osalta!

Ajatuksia minulla sitten olikin runsaasti. Osuin musiikilliseen kultasuoneen, kun löysin tämän kappaleen:

Hurricane - 30 Seconds to Mars, niin. Kappaleen melodia ja rytmi osuu tämän romaanin sävyyn ja tunnelmaan todella hyvin, mutta sanoitus laittoi minussa jotain isoa liikkeelle. En tiedä vielä, mihin lukuun, kohtaukseen tai muuhun kokonaisuuteen biisi lopulta kiinnittyy, mutta kirjan soittolistalle se ehdottomasti pääsi. Tähän palataan vielä!

Mainitsin keskiviikkona, että kuuntelen aina musiikkia, kun kirjoitan. Musiikin avulla valmistaudun kirjoittamiseen ja etsin oikeaa taajuutta, oikeaa sävyä jolla kirjoittaa jokin tietty kohtaus tai luku. Musiikki myös auttaa ymmärtämään henkilöiden tunteita eri tilanteissa, joihin tarina heidät johdattaa. Jos olen esimerkiksi todella hyvällä tuulella ja minun täytyy kirjoittaa emotionaalisesti vaikeaa kohtausta, musiikki on tie oikeaan tunnelmaan. Joillakin artisteilla ja bändeillä on vahvempi vaikutus kuin toisilla, mutta se on toinen aihe se :D 

Lopuksi vielä tilannepäivitys kolmannen päivän päättyessä:

Sanoja kirjoitettu torstaina: 400

Sanoja kirjoitettu perjantaina: 310

Sanoja kirjoitettu NaNoWrimon aikana: 1500

Koko käsikirjoituksen sanamäärä: 21 500


Linkki ensimmäiseen päiväkirjapostaukseen:

NaNoWrimo 2017/Päivä #1: Vihdoinkin!

NaNoWriMo 2017/ Päivä #1: Vihdoinkin!

Keskiviikko 1.11.2017

00:10

NaNoWriMo on alkanut! Tämä jännittävä, kauan odotettu ja pähkähullu kuukauden mittainen sekkailu, jonka lopputulos on toivottavasti 50 000 sanaa pidempi romaanikäsikirjoitus. Päätin kirjoittaa tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa, jotta saan homman liikkeelle mahdollisimman sujuvasti. Katsotaan tunnin päästä miten meni!

00:15-01:15

Aloitin NaNoWriMo-urakan kohtauksella, joka käynnistää yhden romaanin sivujuonista. Kohtauksessa on runsaasti jännitteitä eri henkilöiden välillä, mikä tekee sen kirjoittamisesta sekä mielenkiintoista että haastavaa. Tämä on niitä kohtauksia, joihin palaan editoinnin yhteydessä varmasti lukemattomia kertoja. Pääsin aika hyvin alkuun ja uskon, että saan paljon aikaiseksi tämän vuorokauden aikana.

Sanoja: 210

Sukellan vielä hetkeksi YouTubeen ennen nukkumaanmenoa. Nähdään aamulla!

 10:00 - 12:00

Hyvää huomenta! <3 Olen kuulkaa odottanut tätä aamua kovasti. Seuraavien 30 päivän ajan tästä eteenpäin saan uppoutua kirjoittamiseen kokonaisvaltaisesti ja suunnitelmallisesti. Tässä onni on!

Aloitin päivän kevyellä aamiaisella, kahvilla ja musiikilla. Kuuntelen aina musiikkia kirjoittaessani, minkä takia sen läsnäolo myös valmentaa mieltä luovaan työskentelyyn. 

Ne jotka ovat seuranneet toimintaani Instagramissa, ovat takuulla törmänneet sanaan 'outline'. Sillä on useita suomennoksia, mutta luovan kirjoittamisen yhteydessä sillä tarkoitetaan jonkinlaista tekstimuotoista suunnitelmaa siitä, mitä romaanissa (tai missä tahansa luovassa tekstissä) tapahtuu, kenelle, missä järjestyksessä ja minkälaisessa ympäristössä. 

Olen työstänyt tällaista tiedostoa noin kahden kuukauden ajan ja saanut romaanin ensimmäisen neljänneksen lähestulkoon kokoon. Olen oppinut prosessin aikana paljon; ennen kaikkea sen, kuinka hyödyllinen työväline outline voi olla. Tänä aamuna oma versioni pääsi ensimmäiseen todelliseen testiin, kun käytin sitä kirjoittamisen tukena. Ensin lueskelin outlinea ja tein siihen täydentäviä merkintöjä tunnin ajan. Keskityin erityisesti niihin lukuihin ja kohtauksiin, joita työstän tänään ja huomenna. Sen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan merkintöjeni pohjalta. 

 12:00 -13:00

Jatkoin yöllä aloittamani kohtauksen työstämistä ensisijaisena tavoitteenani luoda sille väljä luuranko. Kirjoittaminen oli hidasta, mutta nautinnollista. Havaitsin, että outlinen sisältö selvästi auttoi minua alkuun, mutta kohtaus täytyy kirjoittaa vielä yksityiskohtaisemmin auki, jotta outline pääsee täysiin oikeuksiinsa.

Sanoja kertyi: 100

 13:00-16:00

Tauko venyi liian pitkäksi, vaikka olikin hyödyllinen. Kävin ostamassa kokoelman kulinaarisia tukivälineitä: mutakakkua, kahvia, glögiä, pähkinöitä ja viiniä (johon en koske ennen kuin olen oikeasti saavuttanut jotain!). Palattuani pöydän ääreen olen ihaillut kirkasta taivasta, kuunnellut hyvää musiikkia ja laulanut. Olen ajatellut tarinaa ja sen henkilöitä tuntien niin puhdasta riemua, että siitä voisi humaltua.

 16:00 - 17:00 


No nyt lähti! Kirjoitin tunnin aikana 400 sanaa, joista 100 sanaa on täydennystä keskeneräiseen lukuun ja loput 300 sanaa dialogia uuteen kohtaukseen. Tällä dialogilla on yhteys kohtaukseen, jota työstin yöllä ja keskipäivällä, joten olin varmaan siihen sopivassa mielentilassa.


17:00 ->

Menestyksen jälkeen päivä karkasi sormieni välistä kuin saippuapala konsanaan :D Yritin vielä kirjoittaa, mutta sain kokoon vain 80 sanaa. Loput illasta hurahti YouTubessa seikkaillen, kakkua syöden ja Idolsia katsoen. Olen kuitenkin tyytyväinen päivän saavutuksiin, vaikka en päässyt tavoitteeseen (1700 sanaa). Lasken tämän sellaiseksi harjoittelupäiväksi, jonka jälkeen osaan tehdä parempia suunnitelmia ja valintoja.

Huomisen postaukseen haluan paneutua paremmin kuin tähän. Luvassa on ainakin enemmän kuvia ja tarinaa inspiraation lähteistä. Aion myös kuvailla kirjoittamiseen liittyviä ajatuksia tarkemmin. Ehdin toivottavasti myös lukea jotain innostavaa! Otan mielelläni vastaan palautetta tulevia postauksia varten, joten jätä minulle kommenttisi!

Lopuksi jaan kappaleen, joka on soinut kirjoittamisen yhteydessä jatkuvasti sen jälkeen, kun kuulin sen ensimmäisen kerran:

Kappaleen musiikkivideo on muuten katsomisen arvoinen. En ole kuunnellut Pinkiä aktiivisesti aikaisemmin, mutta tämä kolahtaa todella syvälle. Minusta tuntuu, että se inspiroi vielä jotain kaunista ennen kuin olen kirjoittanut romaanin ensimmäisen luonnoksen.

Ja nyt YouTubeen! Tai lukemaan. Tai nukkumaan. Jotain sellaista. Nähdään huomenna! <3


Ensimmäisen päivän tilannekatsaus:

Sanoja kirjoitettu tänään: 790

Sanoja kirjoitettu NaNoWriMon aikana: 790

Koko käsikirjoituksen sanamäärä: 20 790

I am in Australia!

Sunnuntaiaamuna lokakuun 30. päivänä kävelin Perthin lentokentän ovista ulos uuteen, australialaiseen elämääni. Minua tervehtivät hostperheeni isä Steve, aurinko ja sininen taivas. En usko, että pystyn koskaan kunnolla kuvailemaan sitä onnea, jota tunsin luodessani ensimmäisiä silmäyksiä tähän uuteen, täysin erilaiseen ympäristöön. Noin 36 tunnin yhtäjaksoisen matkanteon jälkeen olin viimein perillä Australiassa; kenguruiden ja lukemattomien mahdollisuuksien maassa.

Jonkin aikaa mieleen mahtuu vain yksi ajatus. Tämä on se hetki, jota olen odottanut koko elämäni. 

Yhtäkkiä tuntuu oikealta olla hetki hiljaa ja hymyillä.

Ensimmäinen viikko Australiassa on ollut upea, ja varmasti elämäni hektisin ja erikoisin. Kaikki ympärilläni on uutta, ihmisistä ovenkahvoihin. Pysähdyn ihmettelemään maisemia joka kerta kun menen ulos, aurinko nostaa jatkuvasti hymyn kasvoilleni ja au pairin tehtävät pitävät minut kiireisenä aamusta iltaan. Viikkoon on mahtunut rantoja, raikkaita tuulenpuuskia, lämpöä, shoppailua, hyvää ruokaa ja juomaa, asioiden hoitamista, yksi kirjasto, sekä naurua että itkua, grillailua, uusiin ihmisiin tutustumista, mahtava maalaistori, kävelyä naapurustossa, hyttysiä, kärpäsiä, hämähäkkejä, gekko, tutkimustyötä, valokuvia, elokuvailta, päiväretki Ferguson Valleyyn ja valtavasti uuden oppimista. En itse asiassa usko koskaan aikaisemmin kokoneeni yhtä paljon yhden ainoan viikon aikana.

En myöskään ole kokenut vastaavaa mielen ja tunteiden pyörremyrskyä. Päässäni alkaa pyöriä joka kerta kun yritän saada sen sisältöä jonkinlaiseen järjestykseen. Kirjoittaminen tuntui monen päivän ajan ylitsepääsemättömältä tehtävältä, enkä tosiaankaan saa kaikkea tärkeää mahdutettua yhteen tekstiin. No, onneksi minulla on aikaa. Yksi asia kerrallaan.

Tunteista puheen ollen: olen onnellinen. Olen onnellinen jollain sellaisella tasolla, jonka kaltaista en tiennyt olevan olemassa ennen kuin pääsin tuntemaan sen. En voi missään tapauksessa väittää, että olisin päässyt tähän tilanteeseen helposti tai että en ole kohdannut haasteita. Mutta tiedän jo nyt, että tein sen ainoan oikean ratkaisun kun valitsin tämän perheen ja päätin yhdistää Australian ja au pairin elämän toisiinsa.

Tulevaisuus näyttää siis oikein valoisalta. Olen tutkinut Bunburyn kaupunkia ja lähialueita hyvin tuloksin. Tämä alue on matkailijan ja seikkailijan paratiisi. Tuntuu siltä kuin elämä olisi veistänyt tämän paikan juuri minua varten ja tuonut minut tänne juuri oikealla hetkellä. Rakastun Australiaan joka päivä uudelleen ja odotan kiinnostuneena, mitä tulevat viikot tuovat mukanaan.

Tunnen myös olevani todella onnekas. Minulla on mahtava hostperhe, jonka seurassa minulla on hyvä olla. Olen jo viikossa saanut nähdä, kuinka paljon apuni ja läsnäoloni merkitsee ja kuinka paljon minua arvostetaan. Saan joka päivä tehdä jotain, millä on merkitystä, ja se tuntuu uskomattoman hienolta. Jo näin lyhyessä ajassa olen tullut osaksi tätä perhettä, tätä kiireistä ja eläväistä, hyvin erilaisten persoonien ryhmää. Näin ei tapahdu jokaisen au pairin kohdalla, minkä takia olen äärimmäisen kiitollinen.

Kaiken kaikkiaan kaikki on sujunut vielä paremmin kuin odotin. Perheen pienet jäsenet ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan, ja yhteys syvenee jokaisen kanssa päivittäin. Alan päästä perille rutiineista ja siitä, missä minua eniten tarvitaan. Nautin ympärilläni hyörivästä hässäkästä ja uusista elämän äänistä.

Viikonloppu on tarjonnut myös mahdollisuuden rentoutumiseen ja ajatusten kunnolliseen järjestämiseen. En ole juurikaan ehtinyt kirjoittaa, mutta minulla on runsaasti ideoita blogia varten. Luvassa on ainakin postaus rantaretkistä, ensimmäisistä kokemuksista Ferguson Valleyssa. ensimmäisiä ajatuksia au pairin tehtävistä ja muista yleisistä tunnelmista. Ensi viikosta on tulossa vauhdikas ja melko vaativa, joten en osaa ennustaa millä tahdilla postauksia putoilee. Hiukan reaaliaikaisempia kuulumia voit kurkkia Instagramissa, josta minut löytää nimellä @loputonromaani

Nyt toivotan hyvää yötä, päivää tai huomenta riippuen siitä missä päin maailmaa juuri sinä oletkaan. Thank you for being here and see you soon!

*** Postauksen kuvat on otettu uuden kotini lähiympäristössä. ***