I am in Australia!

Sunnuntaiaamuna lokakuun 30. päivänä kävelin Perthin lentokentän ovista ulos uuteen, australialaiseen elämääni. Minua tervehtivät hostperheeni isä Steve, aurinko ja sininen taivas. En usko, että pystyn koskaan kunnolla kuvailemaan sitä onnea, jota tunsin luodessani ensimmäisiä silmäyksiä tähän uuteen, täysin erilaiseen ympäristöön. Noin 36 tunnin yhtäjaksoisen matkanteon jälkeen olin viimein perillä Australiassa; kenguruiden ja lukemattomien mahdollisuuksien maassa.

Jonkin aikaa mieleen mahtuu vain yksi ajatus. Tämä on se hetki, jota olen odottanut koko elämäni. 

Yhtäkkiä tuntuu oikealta olla hetki hiljaa ja hymyillä.

Ensimmäinen viikko Australiassa on ollut upea, ja varmasti elämäni hektisin ja erikoisin. Kaikki ympärilläni on uutta, ihmisistä ovenkahvoihin. Pysähdyn ihmettelemään maisemia joka kerta kun menen ulos, aurinko nostaa jatkuvasti hymyn kasvoilleni ja au pairin tehtävät pitävät minut kiireisenä aamusta iltaan. Viikkoon on mahtunut rantoja, raikkaita tuulenpuuskia, lämpöä, shoppailua, hyvää ruokaa ja juomaa, asioiden hoitamista, yksi kirjasto, sekä naurua että itkua, grillailua, uusiin ihmisiin tutustumista, mahtava maalaistori, kävelyä naapurustossa, hyttysiä, kärpäsiä, hämähäkkejä, gekko, tutkimustyötä, valokuvia, elokuvailta, päiväretki Ferguson Valleyyn ja valtavasti uuden oppimista. En itse asiassa usko koskaan aikaisemmin kokoneeni yhtä paljon yhden ainoan viikon aikana.

En myöskään ole kokenut vastaavaa mielen ja tunteiden pyörremyrskyä. Päässäni alkaa pyöriä joka kerta kun yritän saada sen sisältöä jonkinlaiseen järjestykseen. Kirjoittaminen tuntui monen päivän ajan ylitsepääsemättömältä tehtävältä, enkä tosiaankaan saa kaikkea tärkeää mahdutettua yhteen tekstiin. No, onneksi minulla on aikaa. Yksi asia kerrallaan.

Tunteista puheen ollen: olen onnellinen. Olen onnellinen jollain sellaisella tasolla, jonka kaltaista en tiennyt olevan olemassa ennen kuin pääsin tuntemaan sen. En voi missään tapauksessa väittää, että olisin päässyt tähän tilanteeseen helposti tai että en ole kohdannut haasteita. Mutta tiedän jo nyt, että tein sen ainoan oikean ratkaisun kun valitsin tämän perheen ja päätin yhdistää Australian ja au pairin elämän toisiinsa.

Tulevaisuus näyttää siis oikein valoisalta. Olen tutkinut Bunburyn kaupunkia ja lähialueita hyvin tuloksin. Tämä alue on matkailijan ja seikkailijan paratiisi. Tuntuu siltä kuin elämä olisi veistänyt tämän paikan juuri minua varten ja tuonut minut tänne juuri oikealla hetkellä. Rakastun Australiaan joka päivä uudelleen ja odotan kiinnostuneena, mitä tulevat viikot tuovat mukanaan.

Tunnen myös olevani todella onnekas. Minulla on mahtava hostperhe, jonka seurassa minulla on hyvä olla. Olen jo viikossa saanut nähdä, kuinka paljon apuni ja läsnäoloni merkitsee ja kuinka paljon minua arvostetaan. Saan joka päivä tehdä jotain, millä on merkitystä, ja se tuntuu uskomattoman hienolta. Jo näin lyhyessä ajassa olen tullut osaksi tätä perhettä, tätä kiireistä ja eläväistä, hyvin erilaisten persoonien ryhmää. Näin ei tapahdu jokaisen au pairin kohdalla, minkä takia olen äärimmäisen kiitollinen.

Kaiken kaikkiaan kaikki on sujunut vielä paremmin kuin odotin. Perheen pienet jäsenet ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan, ja yhteys syvenee jokaisen kanssa päivittäin. Alan päästä perille rutiineista ja siitä, missä minua eniten tarvitaan. Nautin ympärilläni hyörivästä hässäkästä ja uusista elämän äänistä.

Viikonloppu on tarjonnut myös mahdollisuuden rentoutumiseen ja ajatusten kunnolliseen järjestämiseen. En ole juurikaan ehtinyt kirjoittaa, mutta minulla on runsaasti ideoita blogia varten. Luvassa on ainakin postaus rantaretkistä, ensimmäisistä kokemuksista Ferguson Valleyssa. ensimmäisiä ajatuksia au pairin tehtävistä ja muista yleisistä tunnelmista. Ensi viikosta on tulossa vauhdikas ja melko vaativa, joten en osaa ennustaa millä tahdilla postauksia putoilee. Hiukan reaaliaikaisempia kuulumia voit kurkkia Instagramissa, josta minut löytää nimellä @loputonromaani

Nyt toivotan hyvää yötä, päivää tai huomenta riippuen siitä missä päin maailmaa juuri sinä oletkaan. Thank you for being here and see you soon!

*** Postauksen kuvat on otettu uuden kotini lähiympäristössä. ***

Mitä seuraavaksi?

Uuden blogin aloittaminen on aina haaste. Vaikka olen tehnyt tämän jo monta kertaa aikaisemmin, kohtaan tässä vaiheessa joka kerta saman kysymyksen: ensimmäinen postaus on julkaistu, mitä nyt pitäisi tehdä? Kirjoittaisinko jotain itsestäni ja tästä hetkestä, keskittyisinkö tulevaisuuteen vai tekisinkö jotain ihan muuta?

Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen päätin kirjoittaa tarkemmin tulevista Australian kuvioista, yleisestä fiiliksestä ja kertoa mitä blogissa on luvassa lähitulevaisuudessa.

Minne siis olen menossa?

Ensimmäinen määränpää Australiassa on rannikkokaupunki Bunbury, jossa minua odottaa viisihenkinen host-perhe ja au pairin elämä. Bunbury sijaitsee Länsi-Australian osavaltiossa 175 kilometriä Perthistä, osavaltion pääkaupungista etelään. Kirjoitan Bunburysta laajemmin myöhemmin, mutta mainittakoon nyt ainakin se, että kaupunki on kuuluisia muunmuassa delfiineistä.

Mikä on au pair?

Suurin osa suomalaisista varmaan tietää tämän, mutta kerrataan homman idea lyhyesti:

Au pair on nuori ihminen, joka asuu ulkomailla isäntäperheen kanssa, huolehtii perheen lapsista ja auttaa jokapäiväisissä kotitöissä. Työnkuva ja työaika vaihtelee, sillä jokainen perhe on erilainen ja kaikilla perheillä on erilaiset tarpeet, mutta pääpiirteittäin au pairin työ pyörii lasten ympärillä. Isäntäperhe tarjoaa au pairille vähintään majoituksen, ruuan ja pienen palkan, mutta pakettiin kuuluu mahdollisesti myös ilmainen nettiyhteys, puhelin/liittymä, kulkuväline (yleensä pyörä ja/tai auto) tai jotain muuta hyödyllistä.

Miltä nyt tuntuu?


Aika moni on jo kysynyt sitä. Mikä fiilis, jännittääkö, pelottaako, oletko innoissasi? Vastaus on joka kerta vähän erilainen ja jotenkin sekava, koska en tiedä miten kaiken pääni sisällä tapahtuvan mahduttaisi muutamaan lauseeseen. Nyt yritän kuitenkin avata sieluani vähän tarkemmin.

Voimakkain tunne on onnellisuus. Sellainen onnellisuus, joka täyttää mielen jokaisen sopukan ja hakkaa kehossa, joka päivä kovempaa. Olen onnellinen siitä, että yksi suurimmista unelmistani toteutuu vuosien odotuksen jälkeen. Olen onnellinen hostperheestäni ja siitä, että saan ihan kohta tavata kolme pientä poikaa. joista tulee uuden elämäni keskus. Olen onnellinen niin monesta asiasta, etten pysty niitä listaamaan.

Olen myös todella innoissani, tietenkin. Pääsen tutustumaan uuteen maahan, kulttuuriin ja elämäntyyliin, mikä on jännittävää ja valtavan inspiroivaa. Pääsen kokemaan ja kokeilemaan uusia asioita, tapaamaan uusia ihmisiä. Saan mahdollisuuden nähdä luontoa, jonka kaltaista en ole tuntenut koskaan aikaisemmin. Edessäni on suuri tuntematon, johon saan mahdollisuuden sukeltaa kokonaisvaltaisesti. Koko elämäni muuttuu, ja se tuntuu todella hyvältä.

Ei tämä kuitenkaan ihan helppoa ole. Suomeen jää paljon rakkaita ihmisiä, esimerkiksi äiti ja isäpuoli <3 Suomeen jää veli, hänen ihana tyttöystävänsä, eno, kummitäti, joukko muita sukulaisia ja paljon mahtavia, ihania ystäviä.

Hyvästien jättö ja näiden ihmisen välittömästä läheisyydestä luopuminen on ehdottomasti vaikein osuus tässä kaikessa. Olemme jakaneet niin paljon, sekä iloa että kyyneleitä. Tiedän, että tulen kaipaamaan heitä kaikkia monta kertaa, välillä varmasti niin kovasti että sattuu. Mutta tiedän myös, että he kaikki kulkevat mukanani kaikkialle, koska he asuvat sydämessäni. Tiedän, että he odottavat minua täällä sitten kun palaan.

Sanotaan, että jostain on luovuttava saadakseen jotain uutta ja että kaikkea ei voi saada tai pitää yhtäaikaa.

Minusta tuntuu, että vasta nyt ymmärrän, mitä se tarkoittaa. Nyt vasta alan käsittää, kuinka paljon erilaisia tunteita menneestä irrottaminen ja uuden vastaanottaminen voi herättää.

Miksi perustin matkablogin?

Matkablogi on sekin yksi uusi, tuntematon alue, jolle olen halunnut astua jo kauan. Haluan haastaa itseäni kirjoittajana ja kokea, millaista on kirjoittaa täysin uusista aiheista. Haluan tallentaa muistoni ja kokemukseni jonnekin ja jakaa australialaisen elämäni perheen, ystävien ja kaikkien muiden kiinnostuneiden kanssa. Toivon, että blogistani on apua myös muille, jotka suunnittelevat au pairiksi ryhtymistä tai Australiaan matkustamista.

Lähitulevaisuudessa on luvassa ainakin...

• muutama postaus edelliseltä ulkomaanmatkaltani Kanariansaarille
• jotain Australian vuoteen liittyvistä matkajärjestelyistä
• laajempi teksti blogin tarkoituksesta ja tulevasta sisällöstä
• tunnelmat lähtöpäivänä
• jotain muuta? 

Tässä kaikki tällä kertaa, nähdään taas parin päivän päästä! Jos mielessäsi on kysymyksiä, toiveita tai mitä tahansa muuta asiaa, jätä minulle kommentti :)