Kirjoittaminen ei sujunut syyskuussa ihan suunnitelmien mukaan. En todellakaan kirjoittanut joka päivä enkä ratkaissut ongelmia niin nopeasti kuin olisin halunnut. Syyskuu oli kuitenkin todella hyödyllinen kuukausi, joka opetti minulle uutta ja muistutti vanhoista viisauksista. Tässä postauksessa käsittelen tekemiäni virheitä ja sitä, miksi tarvitsin ne päästäkseni eteenpäin.
Mitä tapahtui?
Syyskuun ensimmäinen viikko oli todella hyvä. Kirjoitin sujuvasti, kokosin ideoita, sain muutamia uusiakin. Pääsin jopa aika pitkälle sellaisen kohtauksen kanssa, jonka kirjoittamista olin lykännyt jo kauan. Mutta kun eteen tuli tärkeä dialogi, jota en saanut millään toimimaan, jäin jumiin. Kokeilin useita kertoja saadakseni sanat taas virtaamaan: pidin taukoja, kävin kävelyllä, kuuntelin vaihtelevaa musiikkia, luin, lähestyin kohtausta eri näkökulmista ja niin edelleen. Mikään näistä ei auttanut. Flow katkesi enkä saanut kirjoitettua enää lainkaan.
Vasta noin kahden viikon rimpuilun jälkeen ymmärsin, että olin ajanut itseni umpikujaan. Laitoin tekstin syrjään ja tartuin toiseen tehtävään: ryhdyin laittamaan kirjan tapahtumia järjestykseen, jakamaan niitä lukuihin ja lopulta kohtauksiin. Merkitsin ensimmäiseksi merkittävimmät juonikohdat paikoilleen ja aloin sitten täyttää tilaa niiden välillä. Mitä pidemmälle juonisuunnitelma on edennyt sitä paremmin olen ymmärtänyt, mikä syyskuussa meni pieleen ja miksi. Listasin havaintojeni pohjalta neuvoja, joita aion tulevaisuudessa (ja erityisesti marraskuussa) noudattaa entistä tietoisemmin.
1. Ajattele pitkälle eteenpäin. Ja sitten vielä pidemmälle. Juonisuunnitelmat, kohtaukset, henkilökuvaus: mistä tahansa kirjoittamisen osa-alueesta onkaan kysymys, ei todellakaan haittaa, jos on hallussa runsaasti tietoa tulevasta ja jonkinlainen suunnitelma siitä, miten etenee. Erityisesti sellaisessa romaanissa, jonka rakenteeseen kuuluu runsaasti vihjeitä, paljastuksia ja juonenkäänteitä, tulevaisuuden juonirakenteiden tunteminen on äärimmäisen tärkeää. Huomasin, että minun oli todella vaikeaa kirjoittaa tiettyjä kohtauksia, koska en ollut miettinyt riittävän yksityiskohtaisesti, mihin niiden pitäisi johtaa. Kun aloin suunnata ajatuksiani aikasempaa kauemmas tulevaisuuteen, huomasin nopeasti että mittakaava kannattaa tuplata; jos kuvittelen, että voin kirjoittaa jonkun kohdan sitten kun tiedän viiden seuraavan luvun tapahtumat, tarvitsenkin oikeasti suunnitelman kymmentä lukua varten.
2. Tee päätöksiä etukäteen. Tämä voi tarkoittaa kaikenlaisia kirjoittamiseen liittyviä valintoja. Mitä lukua kirjoitan huomenna? Millä kohtauksella aloitan? Keskitynkö taukojen aikana lukemiseen vai elokuviin? Mittaanko edistymistäni sanamäärissä vai tunneissa? Mitä teen, jos suunnitelma A ei toimi? Hukkasin valtavasti aikaa pähkäilemällä, miten käytän seuraavan tunnin. Tällaiseen jahkailuun ei ole jatkuvasti varaa, jos haluan saada ensimmäisen luonnoksen joskus valmiiksi.
3. Kun tulee seinä vastaan, siirry välittömästi toiseen tehtävään. Tämä ei onnistunut, koska en ollut noudattanut edellisiä neuvoja. En ollut miettinyt tarkalleen mitä kohtausta tai lukua alan kirjoittaa, jos ensimmäinen suunnitelma ei toimi. Enkä todellakaan ollut kirjoittanut itselleni auki, mitä kaikkea itse asiassa täytyy tapahtua, jotta päästään pisteestä A pisteeseen B. Viivyttelin valintoja tehdessäni aivan turhan pitkään, mikä aiheutti ongelmia ihan yhtä paljon.
4. Varaa asioille enemmän aikaa kuin aluksi aioit. Luova työ vaatii itselleen enemmän tilaa kuin mikään muu mitä olen tehnyt. Usein on vaikeaa arvioida etukäteen, kuinka paljon aikaa kuluu mihinkin työvaiheeseen. Toisaalta kohtaan myös paljon yllättäviä haasteita: jokin josta kuvittelin selviäväni tunnissa, osoittautuukin viiden tunnin operaatioksi, enkä välttämättä tajua lainkaan minkä takia. Jos aikatauluni on liian tiukka, koko päivän suunnitelma menee pilalle. On siis parempi varata jokaiselle tehtävälle reilusti aikaaa.
5. Pidä tauko heti, kun se alkaa tuntua tarpeelliselta. Nopeiden reaktioiden ansiosta säästyy valtavasti aikaa, sillä ajoissa aloitetun tauon ei tarvitse olla kovin pitkä täyttääkseen tehtävänsä. Tauolla on myös enemmän tehoa, kun sen pitää heti.
6. Jaa ajatuksesi, tunteesi, ongelmasi ja saavutuksesi. Kun joku tietää, että kirjoitan ja seuraa edistymistäni, olen motivoituneempi voittamaan haasteet. Kirjoittamisen yhteydessä herää paljon tunteita ja ajatuksia, joita täytyy käsitellä muuallakin kuin oman pään sisällä. Kaiken kaikkiaan kirjoittaminen on todella vaikeaa, minkä takia on tärkeää nojata läheisiin ja luotettaviin ihmisiin. Monet ongelmat katoavat sillä sekunnilla, kun ne sanoo ääneen. Ja mitä saavutuksiin tulee, niiden merkityksen tiedostaa paremmin, jos niistä iloitsee jonkun muun kanssa.
7. Luota prosessiin. Kaikki edeltävät ovat jossain määrin yhteydessä tähän viimeiseen ohjeeseen. Suurin osa kirjoittamiseen liittyvästä toiminnasta on intuitiivista, vaikka työskentelyssä voi käyttää apuna kaikenlaisia säännönmukaisia tekniikoita. Luovuudella ei oikeastaan ole sääntöjä eikä se vahvistu mielen rajoittamisesta. Se on oikukas ja arvaamaton olento, jota voi ruokkia ja hoitaa mutta jota ei voi koskaan täysin hallita. Joka kerta kun sorrun yrittämään, palaan rytinällä ytimeen: prosessi on käynnissä joka hetki riippumatta minun teoistani, ajatuksistani ja uskomuksistani. Ja kaikki, minkä se on eteeni tuonut, on lopulta osoittautunut tärkeäksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Joten sitä on parasta seurata mukisematta, vaikka sitä ei ymmärtäisi juuri sillä hetkellä tai sen suunta olisi jokin muu kuin se, johon oman järkeni varassa olisin mennyt. Luota prosessiin, luota visioon, luota itseesi.
Niin. Mutkat voivat joskus auttaa matkalla enemmän kuin suora reitti. Toivottavasti näistä opeista on hyötyä sinullekin!
