Mitä leirille kuuluu?

Nyt kun huhtikuun Camp NaNoWriMosta on jäljellä vajaa kolmasosa, tuntuu aiheelliselta vähän kerrata kuukauden kulkua. Niin kuin arvata saattaa, kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, mutta edistystä on tapahtunut.

Huhtikuuhun on mahtunut monenlaisia vaiheita. Ensimmäisellä viikolla kirjoittaminen ei sujunut ollenkaan. Olin kadottanut säännöllisen rytmin, mikä vaikeutti tekstin maailmaan uppoutumista. Samaan aikaan havaitsin puutteita juonisuunnitelmassani. Virheiden korjaaminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu, mutta se vei paljon aikaa ja huomiota. Viikon kulku oli kaikin puolin räpiköintiä ryteikössä, joka täytyi siivota askelten tieltä. 

Toisen viikon aikana sain juonisuunnitelman kuntoon ja tekstiä alkoi syntyä pienissä pätkissä. Upea viikonloppu Jyväskylässä kantoi pitkälle. Ryhdyin aktiivisesti tutustumaan uusiin kirjoittajakavereihini, teksteihin joita he työstävät ja mitä he niistä ajattelevat. Innostuin kirjoittamisesta jälleen vahvemmin.

Yhtäkkiä sekä tietokoneellani että puhelimessani oli uusi sovellus chattailua varten, liityin jäseneksi porukkamme omalle foorumille ja löysin itseni kääntämästä tekstinäytteitä englanniksi. Tämä on todella merkittävä muutos kirjoittamisen olosuhteissa: on aivan ihmeellistä tajuta, että elämääni on äkisti ilmaantunut joukko kirjoittavia ihmisiä. Että kuulun yhtäkkiä ryhmään, jonka jäsenet ovat kiinnostuneet juuri siitä persoonani osasta, jota olen tavalla tai toisella joutunut piilottelemaan ja hillitsemään lähes koko ikäni. "Kiitollinen" ei oikein riitä kuvailemaan tunteitani.

Kolmas viikko on ollut todellinen luomisen viikko. Olen kirjoittanut muunmuassa kaksi kohtausta, jotka kuuluvat koko matkani parhaimpiin. Olen myös saanut vihdoin selville, mitä kirjan puolivälissä tapahtuu. Tähän johti edeltävänä päivänä käyty keskustelu, jonka antia edelleen käsittelen. Mökkiläisistäni on tullut osa jokaista päivää. Vaihdamme satoja viestejä joka päivä, kaikkian vuorokaudenaikoina. Ajatuksia, tunteita, iloja, suruja, onnistumisia, vaikeuksia. Tekstipätkiä ja palautetta. 

Eilisen päivän vietin kokonaa koneen ääressä. Työstin tekstiä, kirjasin ideoita, kuuntelin musiikkia. Tällaista täydellistä sukeltamista luovaan työhön en ole saanut kokea vuosiin. Euforinen kirjoittamisen tila jatkuu yhä. 

Jos konkreettisista tavoitteista puhutaan, niin ne ovat muuttuneet kokonaan. Pudotin sanamäärätavoitteen ensin 15 000, sitten päätin että jos pääsen yli kymmenen tuhannen, se on loistava askel eteenpäin. Kokonaisuudessaan olen kirjoittanut nyt yli 35 000 sanaa. Juonen kehittelyssä ja ideoinnissa minulla oli ajallinen tavoite (60h), jonka uskon sittenkin saavuttavani. Tällä vauhdilla kirjan toisen neljänneksen tapahtumat ovat selvillä ja kohtauksiksi jaettuina kuukauden loppuun mennessä. 

Tällaista kuuluu leirille. Reilun viikon päästä teen vielä koonnin koko kuukaudesta. 

Olen onnellinen.

Camp NaNoWriMo: huhtikuun tavoitteita

Uusi kirjoittamisen vuosi alkaa uudella kokemuksella: Camp NaNoWriMo -kuukaudella. Asetin tavoitteeksi 20 000 sanaa, mutta saatan joutua pudottamaan sitä. Kirjoittaminen ei ole oikein sujunut, minkä seurauksena olen pahasti jäljessä. Uskon kuitenkin löytäneeni ongelman ytimen: tutkin juonisuunnitelmaani ja huomasin useita kohtia, jotka eivät toimineet sellaisina kuin olin ajatellut. Nämä virheet todennäköisesti kummittelivat alitajunnassani ja tekivät kirjoittamisesta vaikeaa. Nyt kun olen korjannut ne, uskon sanojen virtaavan taas paremmin.

Toinen tärkeä tavoitteeni on tutustua mahdollisimman hyvin kirjoittajiin, jotka ovat kanssani samassa 'mökissä'. Olemme käyneet jo useita hyviä keskusteluja ja motivoineet toisiamme. On hyvä kokomus nähdä jonkun muunkin kamppailevan samojen vaikeuksien kanssa kuin minä, ja toisaalta ymmärtävän, kuinka suurta iloa pienetkin saavutukset saavat aikaan. 

Kolmanneksi olen päättänyt tarttua kirjan toisen puoliskon ideointiin. Tiedän, miten kirja loppuu, mutta minkälaisten mutkien kautta... se on vielä monin kohdin hämärän peitossa. Ensimmäinen askel on täydentää kirjan toinen neljännes, jotta tiedän tarkalleen missä tapahtumat kulkevat puoleenvälin kohdalla. Toivon, että huhtikuun aikana tapahtuu selkeää edistystä. Jumitus saa nyt riittää.

Bloginkin varalle olen tehnyt joitakin suunnitelmia. Seuraavaksi kirjoitan jonkinlaisen kertomuksen Poets of the Fallin keikasta ja bändin paikasta elämässäni. Kokemus oli niin ainutlaatuinen, että se täytyy tallentaa sanalliseen muotoon. Poetsien muusikilla on myös erityinen vaikutus luovuuteeni, joten aihetta kannattaa käsitellä. Aion myös päivittää kirjoittamisen kulkua ja kirjoittaa ainakin yhdestä luovaan työhön liittyvästä aiheesta. Saa nähdä, mikä valikoituu lopulta käsiteltäväksi.

Hyvää kevättä tyypit <3 Palataan ensi viikolla.

Tavoitteita ja tunnelmia: Joulukuu 2017

Marraskuu ja sen myötä NaNoWriMo ovat ohi. Opin kokemuksen aikana paljon muunmuassa siitä, mikä edistää luovaa työskentelyä ja mikä puolestaan tuhoaa sen. Kuukausi ei mennyt kaikilta osin lähellekään suunnitelmien mukaan, mutta ehkä niin oli tarkoitus. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen marraskuun saavutuksiin: 10 000 sanaa kuukauden aikana on moninkertaisesti parempi tulos kuin edeltävinä kuukausina. Kirjoitan tarkemman koontipostauksen kokemuksistani lähipäivinä, mutta tänään keskityn joulukuun tavoitteisiin. 

Joulukuussa tavoitteeni on...

1. Kirjoittaa joka päivä. Olen huomannut, että kuulun niihin kirjoittajiin, joille säännöllisyys on äärimmäisen tärkeää. Mitä enemmän vietän aikaa tarinan sisällä sitä paremmin sanat virtaavat. Pysyn paremmin oikeassa tunnelmassa. Yksittäinenkin välipäivä on aiheuttanut hankaluuksia, sillä yksi päivä johtaa helposti useampaan ja taas useampaan, minkä jälkeen kirjoittamisesta on vaikeaa saada uudelleen kiinni.
2. Kirjoittaa 20 000 sanaa. Olisi todella hienoa rikkoa 50 000 sanan raja vielä tämän vuoden puolella, ja siihen päästäkseni tarvitsen 20 000 sanaa. Se olisi melkoinen repäisy, mutta uskon sen olevan mahdollinen. Motivaatio on ainakin korkealla!
3. Kirjoittaa vähintään 4 lukua loppuun. Jos pääsen tavoitteeseeni sanamäärän osalta, valmiita lukuja on vuoden lopussa huomattavasti enemmän, mutta haluan olla maltillinen tämän tavoitteen suhteen. Hypin tekstin sisällä tyypillisesti todella paljon, joten on vaikea sanoa mihin joulukuun sanat todella menevät. Katsotaan!
4. Työstää outlinea eli juonisuunnitelmaa vähintään 60 tuntia kuukauden aikana. Saa nähdä kuinka pitkälle nuo tunnit riittävät. Työtä on paljon, sillä en edes tiedä vielä kaikkia kirjan tapahtumia. Päivityksiä luvassa myöhemmin!
5. Tehdä enemmän tutkimusta. Näitä aiheita riittääkin novelliksi saakka. Voisin kirjoittaa tästäkin erikseen... joskus. 
6. Lukea 3 kirjaa. Lukujumi ei tahdo talttua millään, mutta aion yrittää silti. Julkaisen kirjablogin puolella postauksen joulukuun ja tammikuun lukemistosta, joten pysykää linjoilla ;)

Aikaisemmista kuukausista oppineena vähensin tavoitteitani huomattavasti, jotta keskittyisin olennaiseen ja välttyisin turhalta stressiltä. Päivitän tilannetta säännöllisesti vähän samaan tyyliin kuin marraskuussa. Seuraavan postauksen julkaisen todennäköisesti 7. päivänä. Nähdään silloin, nauttikaa joulun odotuksesta! <3

NaNoWriMo 2017/Päivät #4 - #7: Sinne, tänne ja takaisin

Lauantai 4.11.2017 - tiistai 7.11.2017

Jos NaNoWriMon ensimmäinen viikko pitäisi tiivistää yhteen sanaan, sana olisi epätasainen. Kirjoitin päättäväisesti joka päivä ja etenin henkilöiden ja juonen kanssa koko ajan, mutta muuten työskentelyssäni ei ollut juurikaan järjestystä. Hypin kohtauksesta ja luvusta toiseen saamatta mistään kunnolla kiinni, vaikka sanoja kertyikin ihan mukavasti. Ainoa selkeä poikkeus linjasta tapahtui maanantaina, kun kirjoitin loppuun luvun, jonka kanssa olin taistellut jo kuukausia. Tämä on ehdottomasti viikon paras saavutus.

Katsotaan sitten hommaa vähän tarkemmin. Jaoin vuorokauden ensin viiteen jaksoon sen perusteella, miten kirjoittamiseen käytetyt tunnit luonnollisesti jakautuivat. Perään tein listan päivittäisistä sanamääristä.

00:01 - 03:00 -> 375 sanaa

10:00 - 12:00 -> 90 sanaa

12:00 -16:00 -> 115 sanaa

16:00 - 20:00 -> 425 sanaa

20:00 - 00:00 -> 1355 sanaa

Sanoja lauantaina: 600

Sanoja sunnuntaina: 560 

Sanoja maanantaina : 400

Sanoja tiistaina: 800

Yhteensä -> 2360 sanaa

Kellonajoista näkee, pystyn lähes kaikkina vuorokaudenaikoina, mutta sanat virtaavat parhaiten myöhään illalla. Tämä johtuu osittain persoonallisuudesta, sillä olen aina ollut iltavirkku. Varsinkin kirjoittaminen on alusta lähtien sujunut parhaiten iltaisin ja öisin. Tällä hetkellä asiaan vaikuttaa myös se tosiasia, että NaNoWriMon nettisivulla sanamäärä täytyy päivittää ennen vuorokauden vaihtumista, jotta se kirjataan halutulle päivälle; olen hakannut näppäimistöä lähes viime minuuteille saakka. Tavoitteeni on kuitenkin siirtää rytmiä kohti aamupäivää ainakin muutamalla tunnilla, jotta säästyisin tulevaisuudessa iltaisin iskevältä paniikilta.

Päivittäinen sanamäärä sen sijaan on kohonnut huomattavasti edellisten 7 kuukauden tasosta, mistä olen todella ilahtunut. Toivon sanamäärän vielä tasoittuvan marraskuun aikana niin, että erot liikkuvat satojen sanojen sijaan kymmenissä.

Lähes kaikki kohtaukset, joita työstin näiden neljän päivän aikana, olivat sävyltään vakavia. Joukosta löytyy henkilökuvausta, uusia vihjeitä, menneisyyden kauhuja... Kaiken kaikkiaan melko haastavaa materiaalia, jota saan editointivaiheessa viilata vielä urakalla. Kirjoitin myös paljon dialogeja, joista jokaisella on erilainen tehtävä. 

Inspiraatio -musiikkia:


Painoton - Pete Parkkonen

Tämän kappaleen löysin ihan vahingossa. Kuuntelin Parkkosen muita biisejä, joista on tullut minulle aika tärkeitä tunnelman luojia, kun yhtäkkiä kiinnitin huomiota Painoton-kappaleen sanoitukseen. Samassa hetkessä löysin itseni toisesta maailmasta: sanat kolahtivat kovaa ja käynnistivät kahteen uusimpaan henkilöön liittyvän prosessin ennen kaikkea emotionaalisella tasolla. Kun sanat vielä yhdistää kappaleen tummaan melodiaan, tulos on todella vaikuttava. Olen kuunnellut tätä kappaletta kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja sen jälkeen, kun löysin sen, enkä ole vielä kyllästynyt siihen. 

Sea Song (you waded out) - Apocalyptica

Apocalypticaa en ole oikeastaan koskaan kuunnellut kunnolla, ajatuksella. Mutta kun yhtye piipahti Vain elämää -ohjelmassa, tuli mieleen tutkia sen tuotantoa tarkemmin. Shadowmaker -albumi on siitä lähtien soinut kammiossani säännöllisesti. Erityisesti tämä kappale herättää minussa tarpeen kirjoittaa. En tosin tiedä vielä, mihin sivujuoneen se tarkemmin liittyy.


Lopuksi vielä linkit edellisiin päiväkirjapostauksiin:


NaNoWriMo 2017/Päivä #1: Vihdoinkin!

NaNoWriMo 2017/Päivät #2 ja #3: "Herran huomaan, oi hevoskotkat!"


Seuraavassa postauksessa pohdin tarkemmin kirjoittamiseen liittyviä vaikeuksia. Yksi ystäväni kysyi hiljattain, mikä on kirjoittamisessa vaikeinta, ja kun kohtasin erään varsin yleisen ongelman, päätin puhua siitä enemmänkin. Mutta nyt palaan romaanin pariin! <3