Uusi kirjoittamisen vuosi alkaa uudella kokemuksella: Camp NaNoWriMo -kuukaudella. Asetin tavoitteeksi 20 000 sanaa, mutta saatan joutua pudottamaan sitä. Kirjoittaminen ei ole oikein sujunut, minkä seurauksena olen pahasti jäljessä. Uskon kuitenkin löytäneeni ongelman ytimen: tutkin juonisuunnitelmaani ja huomasin useita kohtia, jotka eivät toimineet sellaisina kuin olin ajatellut. Nämä virheet todennäköisesti kummittelivat alitajunnassani ja tekivät kirjoittamisesta vaikeaa. Nyt kun olen korjannut ne, uskon sanojen virtaavan taas paremmin.
Toinen tärkeä tavoitteeni on tutustua mahdollisimman hyvin kirjoittajiin, jotka ovat kanssani samassa 'mökissä'. Olemme käyneet jo useita hyviä keskusteluja ja motivoineet toisiamme. On hyvä kokomus nähdä jonkun muunkin kamppailevan samojen vaikeuksien kanssa kuin minä, ja toisaalta ymmärtävän, kuinka suurta iloa pienetkin saavutukset saavat aikaan.
Kolmanneksi olen päättänyt tarttua kirjan toisen puoliskon ideointiin. Tiedän, miten kirja loppuu, mutta minkälaisten mutkien kautta... se on vielä monin kohdin hämärän peitossa. Ensimmäinen askel on täydentää kirjan toinen neljännes, jotta tiedän tarkalleen missä tapahtumat kulkevat puoleenvälin kohdalla. Toivon, että huhtikuun aikana tapahtuu selkeää edistystä. Jumitus saa nyt riittää.
Bloginkin varalle olen tehnyt joitakin suunnitelmia. Seuraavaksi kirjoitan jonkinlaisen kertomuksen Poets of the Fallin keikasta ja bändin paikasta elämässäni. Kokemus oli niin ainutlaatuinen, että se täytyy tallentaa sanalliseen muotoon. Poetsien muusikilla on myös erityinen vaikutus luovuuteeni, joten aihetta kannattaa käsitellä. Aion myös päivittää kirjoittamisen kulkua ja kirjoittaa ainakin yhdestä luovaan työhön liittyvästä aiheesta. Saa nähdä, mikä valikoituu lopulta käsiteltäväksi.
Ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta alunperin aivan eri tavalla. Jossain vaiheessa päivää huomasin, että homma ei oikein toimi: tekstistä oli tulossa liian hajanainen eikä sen sisältö ollut sellaista kuin oikeasti halusin. Jätin blogin syrjään ja pohdin jonkin aikaa, mitä voisin tehdä asian korjaamiseksi.
Päätin jakaa postauksen aiheen mukaan niin, että käsittelen ensin kirjoittamista ja sen jälkeen muita päivän kulkuun liittyviä aiheita, esimerkiksi inspiraation ja ideoiden lähteitä tai jotain kirjoittamiseen liittyvää kysymystä. Katsotaan, miten tämä lähtee sujumaan.
"Mennäänkö hitaasti vai vielä hitaammin?"
Päivän ongelma: sanat eivät lähteneet virtaamaan millään. Osasin kyllä odottaa hidasta tahtia, koska en onnistunut edellisenä iltana päättämään, mihin kohtauksiin keskityn. Haahuilin aamupäivän edestakaisin eri vaihtoehtojen välillä ja kun lopulta sain jotain päätettyä, sanat juuttuivat jonnekin aivojeni ja näppäimistön väliin. Päivän saldoksi muodostui loppujen lopuksi tällainen:
12:30 - 13:00 -> 50 sanaa
14:30 - 16:00 -> 200 sanaa
18:00 - 19:00 -> 100 sanaa
22:30 - 23:00 - > 50 sanaa
Työstin päivän aikana lukuja 2, 4, 7 ja 8 satunnaisessa järjestyksessä. Aloitettuja kohtauksia kertyi varmasti ainakin kaksinkertainen määrä, mutta en päässyt yhdenkään kanssa alkua pidemmälle. Kohtaukset ovat kyllä mielenkiintoista jokainen: tärkeitä dialogeja, jännitteitä henkilöiden välillä, uusia vihjeitä... En vain pystynyt keskittymään mihinkään, minkä takia en saanut parempia tuloksia. 400 sanaa on kuitenkin parempi kuin ei yhtään.
Inspiraatiosta
Inspiraation lähteitä on lukemattomia, mutta keskityn aluksi "kolmeen suurimpaan" eli kirjallisuuteen, elokuviin/tv-sarjoihin ja musiikkiin. Torstain aikana pohdin erityisesti lukemisen
Lukeminen on todella tärkeä osa kirjoittamisprosessia. Lukeminen esimerkiksi...
auttaa pitämään luovan ajattelun käynnissä paremmin kuin mikään muu inspiraation lähde
auttaa selvittämään, mitä kirjallisuudessa on tehty, miten se on tehty ja mitä voisi vielä tehdä eri tavalla/paremmin
antaa ideoita siitä, minkälaisia kirjoja haluan kirjoittaa ja miksi
ohjaa tarkastelemaan omaa käsikirjoitusta lukijan näkökulmasta
saa innostumaan
hävittää murheet ja huolet
herättää ajatuksia ja tunteita, joita ei muuten tulisi välttämättä käsitelleeksi
Tässä on vain murto-osa siitä, millä tavalla lukeminen edistää kirjoittamista. Jokaisesta kohdasta voisi helposti kirjoittaa erillisen postauksen (ja joistakin varmasti kirjoitankin), enkä voi todellakaan korostaa kirjallisuuden merkitystä liikaa. Tänään jaan joitakin ajatuksia romaaneista, joita luen tällä hetkellä.
Luettavana ovat:
1) Prodigy - Marie Lu
Tämä on young adult dystopiaa ja trilogian toinen osa, joten en puhu siitä kovin yksityiskohtaisesti. Luin ensimmäisen osan (Legend) aikaisemmin tänä vuonna ja pidin siitä valtavasti! Jos kaipaat jännittävää luettavaa, älykkäitä ja mielenkiintoisia henkilöitä, toimintaa ja poliittisia kysymyksiä, suosittelen tarttumaan tähän trilogiaan. Kunhan saan arvion kirjoitettua, otan trilogian uudelleen puheeksi.
2) City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
YA-fantasiaa, sarjan päätösosa. Spoilerivaaran takia jätän kommentoinnin tähän: kirjan alku on mahtava! <3 Kuvaukset ovat ehdottomasti Claren vahvuus, vaikka ne toisinaan venyvät aika pitkiksi. Jos kirjailijan tuotanto on vielä tuntematon, ota kohteeksesi City of Bones.
3) Harry Potter ja Feeniksin kilta - J.K.Rowling
Tätä ei tarvitse esitellä, kaikkihan te Potterit tiedätte! ;) Olen lukenut sarjaa uudelleen heinäkuusta lähtien ja tarkastellut erityisesti sitä, minkälainen rakenne tarinassa on sekä yksittäisten kirjojen että koko sarjan tasolla. Toinen piirre, johon olen kiinnittänyt ihailevaa huomiota, on ennakointi. Rowling on uskomattoman taitava viittaamaan tuleviin tapahtumiin ennalta ja sitomaan antamansa vihjeet toisiinsa. Kirjoitan tästä edemmän arvioiden yhteydessä, mutta tässä pari esimerkkiä:
1. Sarja on pullollaan hienovaraisia mainintoja yksityiskohdista, joilla on merkittävä tehtävä lopputuloksen kannalta. Esimerkiksi Voldemortin päiväkirja mainitaan aivan ohimennen jo ennen kuin saamme tietää, että se on Voldemortin päiväkirja (Salaisuuksien kammio). Kyseisen esineen syvin ydin puolestaan selviää Puoliverisessä prinssissä, mikä on erinomainen osoitus kirjailijan lahjakkuudesta: mitä pidemmälle sarjassa mennään sitä tiukemmin hän sitoo ensinäkemältä pieneltä tuntuvia tapahtumia laajoihin juonikaariin - ja tekee sen ilmiömäisen hyvin.
2. Paikat, jotka esitellään ensimmäisen kerran huolettomassa, jopa humoristisessa yhteydessä ja joilla on myöhemmin huomattavasti suurempi rooli juonenkuljetuksessa. Rowling tekee tämän toistuvasti pitkin sarjaa useiden eri sijaintien kanssa. Irveta, Iskunkiertokuja, tarvehuone, Kielletty metsä... Lista jatkuu ja jatkuu.
Voisin puhua loputtomasti siitä, mitä kaikkea kirjoittajat voivat oppia Rowlingilta, mutta jatkan aiheesta toisen kerran. Laitan tulevissa päiväkirjapostauksissa linkit arvioihin, kunhan saan ne ensin kirjoitettua.
Päivän biisi
Tälle päivälle oli todella vaikeaa valita omaa kappaletta, joten jaan sen sijaan yhden tarinan teemabiiseistä. Olen kuunnellut kyseistä kappaletta paljon sen ilmestymisestä lähtien, mutta se sai hiljattain lisämerkitystä. Pyörittelin mielessäni kahta uutta henkilöä, joiden kehittely on vasta alussa. Sitten tuli tämän kappaleen vuoro, ja kun nämä kaksi elementtiä yhdistyivät, mieleeni alkoi virrata uusia ideoita ja uudet henkilöt alkoivat saada huomattavasti selkeämmän muodon.
Perjantai 3.11.2017
Tästä päivästä ei jäänyt paljon kerrottavaa. Sitkeä päänsärky vaivasi koko päivän ja teki työskentelystä todella takkuilevaa. Kirjoitin satunnaisia pätkiä keskenkeräisiin kohtauksiin seuraavasti:
12:00 - 13:00 -> 100 sanaa
16:30 - 17:00 -> 150 sanaa
17:15 - 17:30 -> 60 sanaa
Ei hyvä. Pystyn paljon parempaankin. Olkoon tämä perjantai koko marraskuun huonoin päivä kirjoittamisen osalta!
Ajatuksia minulla sitten olikin runsaasti. Osuin musiikilliseen kultasuoneen, kun löysin tämän kappaleen:
Hurricane - 30 Seconds to Mars, niin. Kappaleen melodia ja rytmi osuu tämän romaanin sävyyn ja tunnelmaan todella hyvin, mutta sanoitus laittoi minussa jotain isoa liikkeelle. En tiedä vielä, mihin lukuun, kohtaukseen tai muuhun kokonaisuuteen biisi lopulta kiinnittyy, mutta kirjan soittolistalle se ehdottomasti pääsi. Tähän palataan vielä!
Mainitsin keskiviikkona, että kuuntelen aina musiikkia, kun kirjoitan. Musiikin avulla valmistaudun kirjoittamiseen ja etsin oikeaa taajuutta, oikeaa sävyä jolla kirjoittaa jokin tietty kohtaus tai luku. Musiikki myös auttaa ymmärtämään henkilöiden tunteita eri tilanteissa, joihin tarina heidät johdattaa. Jos olen esimerkiksi todella hyvällä tuulella ja minun täytyy kirjoittaa emotionaalisesti vaikeaa kohtausta, musiikki on tie oikeaan tunnelmaan. Joillakin artisteilla ja bändeillä on vahvempi vaikutus kuin toisilla, mutta se on toinen aihe se :D
Lopuksi vielä tilannepäivitys kolmannen päivän päättyessä: Sanoja kirjoitettu torstaina: 400
Kirjoittaminen ei sujunut syyskuussa ihan suunnitelmien mukaan. En todellakaan kirjoittanut joka päivä enkä ratkaissut ongelmia niin nopeasti kuin olisin halunnut. Syyskuu oli kuitenkin todella hyödyllinen kuukausi, joka opetti minulle uutta ja muistutti vanhoista viisauksista. Tässä postauksessa käsittelen tekemiäni virheitä ja sitä, miksi tarvitsin ne päästäkseni eteenpäin.
Mitä tapahtui?
Syyskuun ensimmäinen viikko oli todella hyvä. Kirjoitin sujuvasti, kokosin ideoita, sain muutamia uusiakin. Pääsin jopa aika pitkälle sellaisen kohtauksen kanssa, jonka kirjoittamista olin lykännyt jo kauan. Mutta kun eteen tuli tärkeä dialogi, jota en saanut millään toimimaan, jäin jumiin. Kokeilin useita kertoja saadakseni sanat taas virtaamaan: pidin taukoja, kävin kävelyllä, kuuntelin vaihtelevaa musiikkia, luin, lähestyin kohtausta eri näkökulmista ja niin edelleen. Mikään näistä ei auttanut. Flow katkesi enkä saanut kirjoitettua enää lainkaan.
Vasta noin kahden viikon rimpuilun jälkeen ymmärsin, että olin ajanut itseni umpikujaan. Laitoin tekstin syrjään ja tartuin toiseen tehtävään: ryhdyin laittamaan kirjan tapahtumia järjestykseen, jakamaan niitä lukuihin ja lopulta kohtauksiin. Merkitsin ensimmäiseksi merkittävimmät juonikohdat paikoilleen ja aloin sitten täyttää tilaa niiden välillä. Mitä pidemmälle juonisuunnitelma on edennyt sitä paremmin olen ymmärtänyt, mikä syyskuussa meni pieleen ja miksi. Listasin havaintojeni pohjalta neuvoja, joita aion tulevaisuudessa (ja erityisesti marraskuussa) noudattaa entistä tietoisemmin.
1. Ajattele pitkälle eteenpäin. Ja sitten vielä pidemmälle. Juonisuunnitelmat, kohtaukset, henkilökuvaus: mistä tahansa kirjoittamisen osa-alueesta onkaan kysymys, ei todellakaan haittaa, jos on hallussa runsaasti tietoa tulevasta ja jonkinlainen suunnitelma siitä, miten etenee. Erityisesti sellaisessa romaanissa, jonka rakenteeseen kuuluu runsaasti vihjeitä, paljastuksia ja juonenkäänteitä, tulevaisuuden juonirakenteiden tunteminen on äärimmäisen tärkeää. Huomasin, että minun oli todella vaikeaa kirjoittaa tiettyjä kohtauksia, koska en ollut miettinyt riittävän yksityiskohtaisesti, mihin niiden pitäisi johtaa. Kun aloin suunnata ajatuksiani aikasempaa kauemmas tulevaisuuteen, huomasin nopeasti että mittakaava kannattaa tuplata; jos kuvittelen, että voin kirjoittaa jonkun kohdan sitten kun tiedän viiden seuraavan luvun tapahtumat, tarvitsenkin oikeasti suunnitelman kymmentä lukua varten.
2. Tee päätöksiä etukäteen. Tämä voi tarkoittaa kaikenlaisia kirjoittamiseen liittyviä valintoja. Mitä lukua kirjoitan huomenna? Millä kohtauksella aloitan? Keskitynkö taukojen aikana lukemiseen vai elokuviin? Mittaanko edistymistäni sanamäärissä vai tunneissa? Mitä teen, jos suunnitelma A ei toimi? Hukkasin valtavasti aikaa pähkäilemällä, miten käytän seuraavan tunnin. Tällaiseen jahkailuun ei ole jatkuvasti varaa, jos haluan saada ensimmäisen luonnoksen joskus valmiiksi.
3. Kun tulee seinä vastaan, siirry välittömästi toiseen tehtävään. Tämä ei onnistunut, koska en ollut noudattanut edellisiä neuvoja. En ollut miettinyt tarkalleen mitä kohtausta tai lukua alan kirjoittaa, jos ensimmäinen suunnitelma ei toimi. Enkä todellakaan ollut kirjoittanut itselleni auki, mitä kaikkea itse asiassa täytyy tapahtua, jotta päästään pisteestä A pisteeseen B. Viivyttelin valintoja tehdessäni aivan turhan pitkään, mikä aiheutti ongelmia ihan yhtä paljon.
4. Varaa asioille enemmän aikaa kuin aluksi aioit. Luova työ vaatii itselleen enemmän tilaa kuin mikään muu mitä olen tehnyt. Usein on vaikeaa arvioida etukäteen, kuinka paljon aikaa kuluu mihinkin työvaiheeseen. Toisaalta kohtaan myös paljon yllättäviä haasteita: jokin josta kuvittelin selviäväni tunnissa, osoittautuukin viiden tunnin operaatioksi, enkä välttämättä tajua lainkaan minkä takia. Jos aikatauluni on liian tiukka, koko päivän suunnitelma menee pilalle. On siis parempi varata jokaiselle tehtävälle reilusti aikaaa.
5. Pidä tauko heti, kun se alkaa tuntua tarpeelliselta. Nopeiden reaktioiden ansiosta säästyy valtavasti aikaa, sillä ajoissa aloitetun tauon ei tarvitse olla kovin pitkä täyttääkseen tehtävänsä. Tauolla on myös enemmän tehoa, kun sen pitää heti.
6. Jaa ajatuksesi, tunteesi, ongelmasi ja saavutuksesi. Kun joku tietää, että kirjoitan ja seuraa edistymistäni, olen motivoituneempi voittamaan haasteet. Kirjoittamisen yhteydessä herää paljon tunteita ja ajatuksia, joita täytyy käsitellä muuallakin kuin oman pään sisällä. Kaiken kaikkiaan kirjoittaminen on todella vaikeaa, minkä takia on tärkeää nojata läheisiin ja luotettaviin ihmisiin. Monet ongelmat katoavat sillä sekunnilla, kun ne sanoo ääneen. Ja mitä saavutuksiin tulee, niiden merkityksen tiedostaa paremmin, jos niistä iloitsee jonkun muun kanssa.
7. Luota prosessiin. Kaikki edeltävät ovat jossain määrin yhteydessä tähän viimeiseen ohjeeseen. Suurin osa kirjoittamiseen liittyvästä toiminnasta on intuitiivista, vaikka työskentelyssä voi käyttää apuna kaikenlaisia säännönmukaisia tekniikoita. Luovuudella ei oikeastaan ole sääntöjä eikä se vahvistu mielen rajoittamisesta. Se on oikukas ja arvaamaton olento, jota voi ruokkia ja hoitaa mutta jota ei voi koskaan täysin hallita. Joka kerta kun sorrun yrittämään, palaan rytinällä ytimeen: prosessi on käynnissä joka hetki riippumatta minun teoistani, ajatuksistani ja uskomuksistani. Ja kaikki, minkä se on eteeni tuonut, on lopulta osoittautunut tärkeäksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Joten sitä on parasta seurata mukisematta, vaikka sitä ei ymmärtäisi juuri sillä hetkellä tai sen suunta olisi jokin muu kuin se, johon oman järkeni varassa olisin mennyt. Luota prosessiin, luota visioon, luota itseesi.
Niin. Mutkat voivat joskus auttaa matkalla enemmän kuin suora reitti. Toivottavasti näistä opeista on hyötyä sinullekin!
Kun viisi kuukautta sitten julkaisin edellisen postaukseni, minulla ei ollut aavistustakaan kuinka merkittävästi elämäni ja mielenmaisemani sen jälkeen muuttuisivat. Eikä minulla taatusti ollut aikomustakaan olla bloggaamatta näin pitkään, taas. Blogi kuitenkin tarvitsi tuon tauon, jotta se saattoi herätä uudelleen henkiin.
Elämässäni on kaksi osaa, joita voi ehdottomasti sanoa seikkailuiksi: kirjoittajaksi kasvaminen ja Australia. Ensimmäiseksi mainittu on ollut käynnissä pyöreästi 17 vuotta. Tämän blogin oli tarkoitus keskittyä jälkimmäisen jakamiseen, mutta elämä päätti toisin.
Huhtikuussa Australia ja kirjoittaminen yhdistyivät yllättäen toisiinsa, kun aloin taas työstää romaanikäsikirjoitusta, jota en ollut saanut etenemään moneen vuoteen. Sen jälkeen kävi todella vaikeaksi kirjoittaa toisesta aiheesta mainitsematta toista (edellinen postaukseni Sielun ydinkertoo tästä tarkemmin). Samaan aikaan kuviot Australiassa mutkistuivat ja muuttuivat niin radikaalisti, että kaikki huomioni kiinnittyi siihen hetkeen jossa olin. Bloggaamisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään.
Pohdin tilannetta hartaasti ja päätin laittaa bloggaamisen syrjään ja miettiä rauhassa, miten kaksi hyvin erilaista teemaa voisi yhdistää toisiinsa. Kun minulla oli vapaa-aikaa, keskityin romaanin kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Heinäkuussa palasin Suomeen ja mieleni alkoi kirkastua. Minulla oli enemmän aikaa ja energiaa, ja ennen kaikkea rauhaa laittaa ajatukseni järjestykseen. Ymmärsin nopeasti, mikä juuri tämän blogin kohdalla meni pieleen silloin, kun perustin sen: blogilla ei ollut konseptia. Lähdin Australiaan niin äkisti, etten ehtinyt miettiä loppuun asti, millä tavalla haluaisin kokemuksistani kirjoittaa. Esityö oli jäänyt tekemättä. Ja kun aloin taas kirjoittaa fiktiota, vanhat ideat eivät enää sopineet yhteen uusien kanssa. Niinpä aloitin koko homman alusta ja ryhdyin rakentamaan blogia nykyhetkestä käsin.
Lähdetään siitä, että kirjoittaminen sujuu nyt paremmin kuin kuuteen vuoteen. Luovuus on hallinnut elämääni täydellisesti siitä lähtien kun palasin Suomeen ja sen ote vain vahvistuu. Palaan aiheeseen lähitulevaisuudessa uudelleen, sillä se ansaitsee enemmän huomiota. Tänään haluan vain antaa jonkinlaisen käsityksen siitä mitä elämässäni tapahtuu tänä syksynä.
Tarina, jota tällä hetkellä työstän, on aina ollut minulle rakas ja vaivan arvoinen. Kuitenkin vasta elokuussa minulle todella valkeni kuinka kovasti haluan kirjoittaa sen. Elin koko kuukauden sellaisessa hurmiossa, etten tiennyt vastaavaa olevankaan. Se syttyi monesta asiasta yhtä aikaa: perheen ja ystävien läsnäolosta, mielenrauhasta, hyvästä kirjallisuudesta, uusista ideoista ja tietenkin kirjoittamisesta itsestään. Yhtäkkiä käsitin myös, kuinka paljon ympärilläni on ihmisiä jotka haluavat lukea tämän kirjan ja jotka uskovat että pystyn kirjoittamaan sen. Lopuksi huomasin olevani motivoituneempi kuin varmaan koskaan elämäni aikana. Syksyn alkajaisiksi halusin löytää vastauksen tähän kysymykseen: miten saan itseni istumaan alas ja kirjoittamaan tavoitteellisesti ja tehokkaasti niin kauan, että kirja on kustantajille lähetettävässä kunnossa?
Löysin inspiraatiota youtubesta, joka johdatti minut ensin kirjatubettajien pariin ja sitten NaNoWriMo-aiheisten videoiden ääreen. NaNoWriMo on lyhenne sanoista national novel writing month, ja tapahtumassa on kysymys juuri siitä itsestään: romaanin (tai ainakin suuren osan) kirjoittamisesta kuukaudessa. NaNoWriMo järjestetään vuosittain marraskuussa ja sen idea on yksinkertainen: valitse romaani ja kirjoita sitä 50 000 sanaa 30 päivässä. Tapahtumaan osallistuu satoja tuhansia ellei jopa miljoonia kirjoittajia ympäri maailmaa, ja tänä vuonna minä päätin olla yksi heistä. Päätös jännitti, koska noin suuren tekstimassan tuottaminen vaatii todella paljon itsekuria ja kykyä sulkea mielen ulkopuolelle kaikki muu paitsi kirjoittaminen. Olen iloinen rohkeudestani ja tunnen suunnatonta riemua ajatellessani, kuinka paljon pidemmällä kirjani on marraskuun jälkeen.
Päätös oli selvästi oikea, sillä työskentelystäni on tullut sen ansiosta huomattavasti tehokkaampaa. Olen ryhtynyt luomaan itselleni aikataulua, kirjoittanut useita blogipostauksia, listannut ideoita, katsonut kymmenittäin kirjoittamiseen liittyviä youtube-videoita, käynyt kaksi erittäin tuottoisaa keskustelua ja totta kai kirjoittanut itse romaania. Minulla on kuitenkin paljon työtä tehtävänä ennen kuin olen NaNoWriMon vaatimassa vauhdissa. Näin ollen edessä häämöttävä koetus rytmittää päiviäni koko alkusyksyn ajan.
.
Syyskuussa minulla on kaksi isompaa päämäärää: 1) Kirjoittaa loppuun luvut, jotka ovat tällä hetkellä kesken ja 2) aktivoida kaikki kolme blogiani niin, ettei pitkiä blogitaukoja enää tule.
Syyskuussa haluan lisäksi...
Kirjoittaa joka päivä
Kasvattaa päivittäistä sanamäärää jatkuvasti, jotta pääsen mahdollisimman lähelle NaNoWriMon päivätahtia (hiukan ylöspäin pyöristettynä 1700 sanaa/päivä)
Kirjoittaa noin 15 000 sanaa (elokuun lopussa käsikirjoituksen pituus oli 15 649 sanaa. 30 000 sanan rajan saavuttaminen olisi siis valtava askel eteenpäin)
Julkaista jokaisessa blogissa kerran viikossa
Harjoitella NaNoWriMoa varten (aion kirjoittaa marraskuussa päiväkirjaa, jonka muotoista aion kokeilla jo syyskuussa. Aion myös harjoitella päivien rakentamisesta sellaisiksi kuin niiden olisi tarkoitus olla marraskuun alkaessa)
Ideoida lokakuun postauksia
Tekemistä riittää, mutta uskon pystyväni tähän, koska motivaatio on vahva. Odotan tältä syksyltä paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut olevan mahdollista. Toivoin teille kaikille siellä ruudun takana samanlaista intoa <3 Lisää tarinaa viikon päästä!
Postauksen kuvat ovat tämän kesän otoksia hyvän ystävän mökiltä
