Kun viisi kuukautta sitten julkaisin edellisen postaukseni, minulla ei ollut aavistustakaan kuinka merkittävästi elämäni ja mielenmaisemani sen jälkeen muuttuisivat. Eikä minulla taatusti ollut aikomustakaan olla bloggaamatta näin pitkään, taas. Blogi kuitenkin tarvitsi tuon tauon, jotta se saattoi herätä uudelleen henkiin.
Elämässäni on kaksi osaa, joita voi ehdottomasti sanoa seikkailuiksi: kirjoittajaksi kasvaminen ja Australia. Ensimmäiseksi mainittu on ollut käynnissä pyöreästi 17 vuotta. Tämän blogin oli tarkoitus keskittyä jälkimmäisen jakamiseen, mutta elämä päätti toisin.
Huhtikuussa Australia ja kirjoittaminen yhdistyivät yllättäen toisiinsa, kun aloin taas työstää romaanikäsikirjoitusta, jota en ollut saanut etenemään moneen vuoteen. Sen jälkeen kävi todella vaikeaksi kirjoittaa toisesta aiheesta mainitsematta toista (edellinen postaukseni Sielun ydin kertoo tästä tarkemmin). Samaan aikaan kuviot Australiassa mutkistuivat ja muuttuivat niin radikaalisti, että kaikki huomioni kiinnittyi siihen hetkeen jossa olin. Bloggaamisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään.
Pohdin tilannetta hartaasti ja päätin laittaa bloggaamisen syrjään ja miettiä rauhassa, miten kaksi hyvin erilaista teemaa voisi yhdistää toisiinsa. Kun minulla oli vapaa-aikaa, keskityin romaanin kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Heinäkuussa palasin Suomeen ja mieleni alkoi kirkastua. Minulla oli enemmän aikaa ja energiaa, ja ennen kaikkea rauhaa laittaa ajatukseni järjestykseen. Ymmärsin nopeasti, mikä juuri tämän blogin kohdalla meni pieleen silloin, kun perustin sen: blogilla ei ollut konseptia. Lähdin Australiaan niin äkisti, etten ehtinyt miettiä loppuun asti, millä tavalla haluaisin kokemuksistani kirjoittaa. Esityö oli jäänyt tekemättä. Ja kun aloin taas kirjoittaa fiktiota, vanhat ideat eivät enää sopineet yhteen uusien kanssa. Niinpä aloitin koko homman alusta ja ryhdyin rakentamaan blogia nykyhetkestä käsin.
Lähdetään siitä, että kirjoittaminen sujuu nyt paremmin kuin kuuteen vuoteen. Luovuus on hallinnut elämääni täydellisesti siitä lähtien kun palasin Suomeen ja sen ote vain vahvistuu. Palaan aiheeseen lähitulevaisuudessa uudelleen, sillä se ansaitsee enemmän huomiota. Tänään haluan vain antaa jonkinlaisen käsityksen siitä mitä elämässäni tapahtuu tänä syksynä.
Tarina, jota tällä hetkellä työstän, on aina ollut minulle rakas ja vaivan arvoinen. Kuitenkin vasta elokuussa minulle todella valkeni kuinka kovasti haluan kirjoittaa sen. Elin koko kuukauden sellaisessa hurmiossa, etten tiennyt vastaavaa olevankaan. Se syttyi monesta asiasta yhtä aikaa: perheen ja ystävien läsnäolosta, mielenrauhasta, hyvästä kirjallisuudesta, uusista ideoista ja tietenkin kirjoittamisesta itsestään. Yhtäkkiä käsitin myös, kuinka paljon ympärilläni on ihmisiä jotka haluavat lukea tämän kirjan ja jotka uskovat että pystyn kirjoittamaan sen. Lopuksi huomasin olevani motivoituneempi kuin varmaan koskaan elämäni aikana. Syksyn alkajaisiksi halusin löytää vastauksen tähän kysymykseen: miten saan itseni istumaan alas ja kirjoittamaan tavoitteellisesti ja tehokkaasti niin kauan, että kirja on kustantajille lähetettävässä kunnossa?
Löysin inspiraatiota youtubesta, joka johdatti minut ensin kirjatubettajien pariin ja sitten NaNoWriMo-aiheisten videoiden ääreen. NaNoWriMo on lyhenne sanoista national novel writing month, ja tapahtumassa on kysymys juuri siitä itsestään: romaanin (tai ainakin suuren osan) kirjoittamisesta kuukaudessa. NaNoWriMo järjestetään vuosittain marraskuussa ja sen idea on yksinkertainen: valitse romaani ja kirjoita sitä 50 000 sanaa 30 päivässä. Tapahtumaan osallistuu satoja tuhansia ellei jopa miljoonia kirjoittajia ympäri maailmaa, ja tänä vuonna minä päätin olla yksi heistä. Päätös jännitti, koska noin suuren tekstimassan tuottaminen vaatii todella paljon itsekuria ja kykyä sulkea mielen ulkopuolelle kaikki muu paitsi kirjoittaminen. Olen iloinen rohkeudestani ja tunnen suunnatonta riemua ajatellessani, kuinka paljon pidemmällä kirjani on marraskuun jälkeen.
Päätös oli selvästi oikea, sillä työskentelystäni on tullut sen ansiosta huomattavasti tehokkaampaa. Olen ryhtynyt luomaan itselleni aikataulua, kirjoittanut useita blogipostauksia, listannut ideoita, katsonut kymmenittäin kirjoittamiseen liittyviä youtube-videoita, käynyt kaksi erittäin tuottoisaa keskustelua ja totta kai kirjoittanut itse romaania. Minulla on kuitenkin paljon työtä tehtävänä ennen kuin olen NaNoWriMon vaatimassa vauhdissa. Näin ollen edessä häämöttävä koetus rytmittää päiviäni koko alkusyksyn ajan.
.
Syyskuussa minulla on kaksi isompaa päämäärää: 1) Kirjoittaa loppuun luvut, jotka ovat tällä hetkellä kesken ja 2) aktivoida kaikki kolme blogiani niin, ettei pitkiä blogitaukoja enää tule.
Syyskuussa haluan lisäksi...
- Kirjoittaa joka päivä
- Kasvattaa päivittäistä sanamäärää jatkuvasti, jotta pääsen mahdollisimman lähelle NaNoWriMon päivätahtia (hiukan ylöspäin pyöristettynä 1700 sanaa/päivä)
- Kirjoittaa noin 15 000 sanaa (elokuun lopussa käsikirjoituksen pituus oli 15 649 sanaa. 30 000 sanan rajan saavuttaminen olisi siis valtava askel eteenpäin)
- Julkaista jokaisessa blogissa kerran viikossa
- Harjoitella NaNoWriMoa varten (aion kirjoittaa marraskuussa päiväkirjaa, jonka muotoista aion kokeilla jo syyskuussa. Aion myös harjoitella päivien rakentamisesta sellaisiksi kuin niiden olisi tarkoitus olla marraskuun alkaessa)
- Ideoida lokakuun postauksia
Tekemistä riittää, mutta uskon pystyväni tähän, koska motivaatio on vahva. Odotan tältä syksyltä paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut olevan mahdollista. Toivoin teille kaikille siellä ruudun takana samanlaista intoa <3 Lisää tarinaa viikon päästä!
Postauksen kuvat ovat tämän kesän otoksia hyvän ystävän mökiltä
